Lasinen nainen

Elektronisen lasinaisen historia yltää vuoteen 1928, jolloin saksalaisessa hygieniamuseossa valmistui ja toteutui haave esittää ihmiskeho kolmiulotteisena ja realistisena. 1930-luvulla museon työpajassa valmistui tietojen mukaan yhdeksän lasi-ihmistä.

Säteilevästä ja puhuvasta ihmishahmosta olivat haltioissaan sekä alan edustajat että yleisö. Vuonna 1937 lasinainen sai Pariisin maailmannäyttelyssä peräti oman paviljonkinsa, ja kävijöiden kiinnostus oli niin suurta, että poliisin piti jonottavien ihmisten vuoksi ohjata paikalla liikennettä. Lasi-ihminen matkusti myös Amerikkaan, Egyptiin, Intiaan, Australiaan ja muuallekin. Vuonna 1949 Dresdenissä esiteltiin uusi lasi-ihminen, jota lehdistö kutsui maailman kahdeksanneksi ihmeeksi.

Virossa oleva ainutlaatuinen lasi-ihminen on vuodelta 1989. Se on opettanut ihmiskehon anatomiaa useille sukupolville. Aikakautensa tekniikan ja elektroniikan ihme toimii kunnioitettavasta iästään huolimatta edelleen ja esittelee yhdeksän minuutin luennolla ihmisen elimistön rakenteen: luurangon, tärkeimmät verisuonet, sisäelimet ja hermot. Opetustarkoituksensa lisäksi tällä läpinäkyvällä havainnollistamisvälineellä on historiallista arvoa: se ilmentää aikakautensa henkeä ja satavuotista kehitystä.

Sijainti: Viron terveysmuseo